Jalkaväen säätiön virallisena perustamisajankohtana pidetään säädekirjan allekirjoittamispäivää 30.11.1957. Säädekirjan allekirjoittivat silloinen jalkaväen tarkastaja, kenraaliluutnantti Sakari Simelius, jalkaväenkenraali Axel Erik Heinrichs, kenraalimajuri Armas-Eino Martola ja kaksitoista muuta sotilas- ja siviilitaustaista henkilöä.
Yksityiskohtainen tarkastelu Jalkaväen säätiön perustamisesta ja historiasta on luettavissa tuoreesta Jalkaväen vuosikirjasta XXXI (2017-18) eversti Hannu Liimatan kirjoituksesta “Henkistä ja vähän muutakin tukea – Jalkaväen säätiö 60 vuotta” . Kirja on löydettävissä tästä linkistä ja näiden kotisivujen valikosta “Julkaisut – Jalkaväen vuosikirjat”. Kirja on samalla säätiön 60-vuotisjuhlajulkaisu.
Allekirjoittamisajankohdasta tuli siis kuluneeksi 60 vuotta 30.11.2017, jolloin merkittävää vuosipäivää juhlistettiin Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa runsaan kutsuvierasjoukon läsnäollessa. Läsnä olivat myös säätiön kunniapuheenjohtajat, kenraaliluutnantti Heikki Koskelo ja kenraaliluutnantti Raimo Viita sekä kunniajäsen, eversti Pertti Vuolento.
Juhlayleisöä oli runsaasti. Kuvassa (oikealta) säätiön kunniapuheenjohtaja, kenraaliluutnantti Raimo Viita, hallintoneuvoston puheenjohtaja, kenraalimajuri Juha-Pekka Liikola, kunniapuheenjohtaja, kenraaliluutnantti Heikki Koskelo, kunniajäsen, eversti Pertti Vuolento sekä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnanjohtaja, prikaatikenraali Pertti Laatikainen (Kuva: Aki Aunala/MPKK)
Juhlatilaisuudessa esiintyi Kaaderilaulajat laulunjohtajansa, everstiluutnantti, Director cantus Matti Orlamon johdolla. Kaaderilaulajat esittivät “Jääkärimarssin”, “Sillanpään marssilaulun” sekä lopuksi “Porilaisten marssin” (Kuva: Aki Aunala/MPKK)
Jalkaväen säätiön hallintoneuvoston puheenjohtaja, kenraalimajuri Juha-Pekka Liikola totesi tervehdyspuheensa alussa, että vuonna 1957 säätiön perustamiselle oli suuri tarve. Hän katsoi syitä olleen useita, mutta että muita vaikuttavampi syy perustamiseen lienee ollut tarve tukea jalkaväen kehittämistä.
– Jalkaväen, kuten muidenkin puolustuksen osatekijöiden kehittäminen oli ollut jäissä sotien jälkeisenä aikana. Kun kehittäminen sitten 1950-luvun alussa vähitellen alkoi, huomattiin tarve myös jalkaväen kehittämistä palvelevaan tutkimukseen ja sen tekijöiden palkitsemiseen. Jalkaväen kehitys oli nousujohteista ja kiihtyi kohti 60-lukua mentäessä. Säätiön perustettiin juuri oikeaan aikaan ja se ehti mukaan omalta osaltaan tukemaan tätä kehitystä ja maanpuolustustahdon nousua.
Liikola totesi myös, että Jalkaväen säätiö on kokenut 60-vuotisen taipaleensa kuluessa muutoksia, mutta muutokset ovat myös olleet tarpeellisia ja auttaneet säätiötä kehittymään.
– Jalkaväen säätiö kehittyy ajassa eläen suomalaisen jalkaväen hyväksi työtään tehden. Suomalainen jalkaväki on sitten säätiön perustamisen kehittynyt valtavasti tehokkaaksi, monipuoliseksi, monitasoiseksi ja yhä teknistyvämmäksi osaajaksi, joka on taistelukentällä verkottunut muiden puolustusvoimien suorituskykyjen kanssa. Jalkaväki osaa ja haluaa yhteistoiminnan muiden kanssa. Jalkaväki harvemmin voittaa ilman tukea, mutta ilman jalkaväkeäkään harvemmin voi voittaa, tai ylläpitää saavutettua asetelmaa. Jalkaväki elää ikään kuin symbioosissa muiden aselajien ja puolustushaarojen kanssa. Vastaavalla tavalla Jalkaväen säätiön on pystyttävä jatkossakin kehittymään samaan suuntaan tuettavansa kanssa, että voimme tarkoitusperämme toteuttaa. Uskon, että tähän pystymme.
Tervehdyspuheen jälkeen palkittiin säätiön toiminnassa mukana olleita tai olevia henkilöitä, heidän aktiivisesta panoksestaan säätiössä sekä heidän merkittävistä ansioistaan säätiön tarkoitusperien toteuttamiseksi ja jalkaväkemme toiminnan tukemiseksi. Palkitut julkisti säätiön hallituksen puheenjohtaja, eversti Jari Kytölä.
Jalkaväen säätiön arvokkain palkitsemismuoto on kutsua yksityishenkilö säätiön kunniapuheenjohtajaksi tai kunniajäseneksi. Säätiön kunniapuheenjohtajaksi tai kunniajäseneksi voidaan kutsua erityisen ansiokkaasti jalkaväen toimintaa edistäneitä henkilöitä. Kutsumisesta päättää säätiön hallintoneuvosto.
Säätiön hallintoneuvosto kutsui 60-vuotisjuhlassa kunniapuheenjohtajakseen kenraaliluutnantti Vesa Kämärin ja kunniajäsenekseen eversti Kari Kokkosen.
Kenraaliluutnantti Vesa Kämäri toimi säätiön (silloisen) valtuuskunnan puheenjohtajana vuosina 2004–2014. Kymmenvuotisen puheenjohtajuuskautensa aikana kenraaliluutnantti Kämäri edisti määrätietoisella otteella ja erityisen ansiokkaasti säätiön näkyvyyttä ja toimintamuotoja sekä sitä kautta myös jalkaväkeämme.
Eversti Kari Kokkonen toimi säätiön hallituksen puheenjohtajana vuosina 2005–2013, jona aikana hän kehitti erittäin ansiokkaasti hallituksen toimintaa ja lisäsi sitä kautta säätiön näkyvyyttä.
Sekä kenraaliluutnantti Kämäri että eversti Kokkonen olivat estyneitä saapumaan juhlatilaisuuteen.
Jalkaväen ansioristi on yksityiselle henkilölle myönnettävä tunnustuspalkinto ansioista jalkaväkiaselajin hyväksi. Erityisistä ansioista Jalkaväen ansioristi voidaan myöntää soljen kera. Jalkaväen ansioristin myöntää Jalkaväen tarkastaja säätiön hallituksen esityksestä.
Jalkaväen säätiön ansioristi soljen kera luovutettiin hallituksen puheenjohtaja Bernt Ehrnroothille ja toimitusjohtaja Jarmo Puputille, heidän aktiivisesta panoksestaan sekä merkittävistä ansioistaan säätiön tarkoitusperien toteuttamiseksi ja jalkaväen toiminnan tukemiseksi .
Kenraalimajuri Liikola kiinnittämässä ansioristiä toimitusjohtaja Jarmo Puputille. Juuri ansioristin saanut, hallituksen puheenjohtaja Bernt Ehrnrooth Puputin oikealla puolella (Kuva: Aki Aunala/MPKK)
Jalkaväen säätiön ansioristi luovutettiin rouva Marja-Leena Komulaiselle ja rouva Päivi Ojalalle, heidän pitkäaikaisesta sekä erittäin aktiivisesta toiminnastaan säätiön Naistoimikunnassa, joka on merkittävällä tavalla tukenut säätiön tarkoitusperien toteutumista. Sekä Marja-Leena Komulainen että Päivi Ojala olivat estyneitä olemaan läsnä juhlassa. Naistoimikunnan puheenjohtaja, KTM Heidi Aho otti ansioristit vastaan toimitettavaksi edelleen saajilleen.
Naistoimikunnan puheenjohtaja Heidi Aho vastaanottamassa Marja-Leena Komulaisen ja Päivi Ojalan ansioristit (Kuva: Aki Aunala/MPKK)
Säätiön hopeoitu mitali voidaan myöntää henkilölle, joka on ollut mukana jalkaväkiaselajin ja/tai säätiön toiminnassa pitkään ja edistänyt toiminnallaan jalkaväen kehitystä ja/tai sen historiallisten perinteiden säilyttämistä. Mitalin myöntää säätiön hallitus.
Säätiön hopeoitu mitali luovutettiin kenraaliluutnantti Ilkka Asparalle, lakiasiainjohtaja Harri Christensenille, eversti Markku Manniselle sekä maajohtaja Jukka Perttulalle, heidän pitkäaikaisesta, aktiivisesta ja ansiokkaasta toiminnastaan säätiössä.
Hallintoneuvoston puheenjohtaja luovuttamassa hopeoitua mitalia kenraaliluutnantti Ilkka Asparalle (vasemmalla), lakiasianjohtaja Harri Christensenille ja eversti Markku Manniselle. Maajohtaja Jukka Perttula vastaanotti mitalin myöhemmin iltapäivällä järjestetyssä hallintoneuvoston syyskokouksessa (Kuva: Aki Aunala/MPKK)
Juhlapuheen piti Maavoimien esikunnan suunnittelupäällikkö, eversti Kari Pietiläinen. Hän aloitti puheensa alla olevalla lainauksella silloisen Puolustusvoimain komentajan, kenraali Sakari Simeliuksen tervehdyksestä Jalkaväen vuosikirjassa vuodelta 1964. Hän totesi, että tervehdyksen syvä ydin on tänä päivänä edelleen erittäin ajankohtainen.
“Jalkaväki on ainoa joukko, joka voi pitää puolustettavan alueen pysyvästi hallussaan ja jalkaväen tehtäväksi jää tarvittaessa vihollisen lyöminen ja siten taistelun ratkaiseminen. Nykyaikaisen maitse hyökkääjän nopeus, sen mahdollisuudet äkillisiin tilanteen muutoksiin sekä suuriin asevaikutuksiin ja toisaalta omat niukat voimavaramme vaativat alueemme koskemattomuudesta huolehtivilta joukoiltamme mieskohtaisen ja teknillisen taistelutaidon lisäksi ennen muuta joustavaa liikkuvuutta ja riittävää nopeutta. Erityisesti koskee tämä nopeusvaatimus jalkaväkeä, koska se yhtymien perusosana suurelta osin määrää muiden joukkojen toimintarytmin. Me olemme lukumääräisesti ja usein raskaan tulen osalta alivoimaisia. Sen tähden on aloitteen ottaminen taistelupaikan, -ajan, ja -lajin suhteen meille ratkaisevan tärkeä. Nopeuden hankkiminen kaikissa sää-, maasto- ym olosuhteissa tulivoimaa ja iskukykyä menettämättä on aikakautemme suomalaiselle jalkaväelle asettama tärkein haaste.”
Juhlapuheen pitäjä, Maavoimien esikunnan suunnittelupäällikkö, eversti Kari Pietiläinen (Kuva: Aki Aunala/MPKK)
Eversti Pietiläinen loi puheessaan perusteellisen katsauksen maavoimien nykytilaan ja kehitysnäkymiin (koko puhe on luettavissa tästä linkistä). Hän totesi muun muassa, että Maavoimien esikunnassa suorituskykyjen rakentamisesta suurimman vastuun kantavat maavoimien operaatiopäällikkö ja aselajitarkastajat. Hänen mukaansa Maavoimien pääaselaji jalkaväki, suurimpana aselajina, muodostaa maavoimien sodan ajan joukkojen iskukyvyn rungon.
– Jalkaväkijoukoilla on aiempaa suurempi rooli maa-alueella valmiuden ylläpidossa ja ennalta ehkäisevän pidäkkeen luonnissa. Taistelussa jalkaväen tehtävänä on yhteistoiminnassa muiden aselajien kanssa torjua ja lyödä vihollinen. Toiminnan nopeus on kaikessa menestyksen saavuttamisen edellytys.
– Jalkaväkeä on kehitetty viime vuosina suunnitelmallisesti huomioiden sotilaallisen toimintaympäristön muutokset ja käyttöön annetut resurssit. Maavoimien taistelun periaatteita on kehitetty ensin vuonna 2012 aloitetulla jalkaväen taistelutavan uudistuksella. Se on koskettanut yksittäistä taistelijaa, jalkaväen joukkorakenteita, taktiikkaa ja taistelutekniikkaa, materiaalia ja koulutusta. Uudistus aloitettiin riittävän ajoissa ja sen myötä jalkaväkijoukkojen käytön keinovalikoima sekä joustavuus on lisääntynyt merkittävästi ja niillä kyetään vastaamaan myös taistelukentän uusiin uhkiin.
Eversti Pietiläinen korosti, että paraskaan sotamateriaali ei kuitenkaan yksinään riitä, mikäli niiden käyttäjien ammattitaito tai fyysinen suorituskyky on puutteellinen.
– Uudet joukkotyypit, taisteluvälineet, taktiikka sekä taistelutehtävien laajeneminen asettavat yhä kasvavia vaatimuksia henkilökunnan ja asevelvollisten osaamiselle. Päävastuun koulutuksesta ja valmiudesta kantavat joukko-osastot ja sotilasopetuslaitokset, jotka tekevät arvokasta työtä jalkaväkiaselajin taistelutekniikan ja taktiikan sekä koulutuksen kehittämiseksi. Tutkimus- ja kehittämistoiminta yhdistyy koulutukseen ja kasvatukseen Maasotakoulussa. Kun tahto, taito ja välineet kohtaavat toisensa, syntyy todellista suorituskykyä. Maavoimien tutkimuskeskus, Maataistelukeskus ja Jalkaväkikoulu ovat tulevaisuuden tekemisen ytimessä.
Eversti Pietiläinen kiitti maavoimien puolesta Jalkaväen Säätiötä ja sen piirissä työtä tekeviä, Säätiön toimintaa tukevia tahoja sekä Jalkaväkimuseon henkilökuntaa merkittävästä panoksesta jalkaväen hyväksi. Hän välitti samalla maavoimien johdon kiitokset jalkaväen parissa työskentelevälle henkilöstölle.
– Olette tehneet hienoa työtä Suomen itsenäisyyden takeena olevan puolustuskyvyn ylläpitämiseksi ja rakentamiseksi.
Puheensa lopuksi eversti Pietiläinen lainasi nykyisen Puolustusvoimain komentajan, kenraali Jarmo Lindbergin tervehdystä uusimmassa Jalkaväen vuosikirjassa 2017-18:
”Kehittämisen painopiste on nyt Maavoimissa. Huolehtikaamme kaikki yhdessä, että hyödynnämme tämän tilaisuuden täysimääräisesti. Jalkaväen osuus on tässä työssä merkittävä hankkeiden kohdistuessa uusien sodan ajan joukkojen kehittämiseen ja varustamiseen sekä muun muassa maavoimien liikkuvuuden ja iskukyvyn parantamiseen. Maavoimien valmiuden perusta nopeisiin tilanteisiin vastaamiseksi luodaan pääosin jalkaväkiyksiköistä muodostetuilla valmiusosastoilla ja -yksiköillä.”
Juhlapuhe päättyi sanoihin:
“Liehukoon jalkaväen vihreä lippu kärjessä myös tulevaisuudessa.”